Kuuntelu, läsnäolo ja tilan antaminen

Kuvataiteen ja terapian yhdistäminen

Minussa on monta tarinaa, ja nuo tarinat johtavat Väripajaan. Olen ehkä kokenut jotain samantapaista kuin sinä, eli tiedän miltä sinusta tuntuu. Kokemuskorissani on mm. avioero, työuupumus, eri ammattialojen opiskelu ja kokeilu, pitkään jatkunut oman paikan etsiminen, keskivaikea masennus, oma psykoterapiaprosessi, vanhemmuus, isovanhemmuus ja bonus-isovanhemmuus. Elämäni vaiheisiin on vaikuttanut ylisukupolvinen trauma sekä henkinen ja hengellisen väkivalta.

Identiteettini on kainuulainen eli elämäniloinen ja ihmisistä ja ilmiöistä kiinnostunut. Ehkä siksi olen jaksanut eri vaiheiden läpi tähän hetkeen – auttamaan sinua.  

Lapsena innostuin isoäitini kannustamana kädentaitoihin ja taiteeseen, ja koska nuorena halusin mahdollisimman pian, helpolla, ja kauas kotoa, päädyin Hämeenlinnaan Wetterhoffille opiskelemaan. Lukioikäisenä olin kuitenkin jo haaveillut psykologian opinnoista, sillä halusin oppia ihmismielen mysteereistä; miksi toimimme niin kuin toimimme. Tuon vision vuoksi vaihdoin lukiotakin eri kaupunkiin kesken opintojen, sillä en saanut lukujärjestykseen mahtumaan sekä psykologiaa että kuvataiteita. Yliopiston pääsykoekirjojen pino houkutteli kuitenkin vähemmän kuin varma muutto Hämeenlinnaan.

Miksi ryhdyin lyhytterapeutiksi?

Opettajuus on kutsumukseni ja se olikin mahtavaa, kunnes uuvuin. Halusin auttaa kaikkia, toivoin että kaikki motivoituvat ja innostuvat opettamistani aineista kuvataiteista ja käsityöstä – mutta aloin väsyä asian mahdottomuuteen. Koska irtisanouduin opettajan virastani, sain mahdollisuuden kokeilla eri aloilla mm. sisustussuunnittelijana, vankilan työnohjaajana tai Työ- ja elinkeinotoimistossa Nuorten palvelussa, jossa huomasin, että pedagogin tausta ja terapeuttinen työote sopivat monelle nuorelle, jotka kaipasivat ohjausta elämäänsä. Nämä olivat tärkeitä käänteitä polulla kohti Väripajaa. Vieläkin opetan hieman taideoppilaitoksessa.

Isäni kuoleman jälkeen sairastuin masennukseen. Osittain siksi, että perheeni ei osannut käsitellä menetystä, ja osittain siksi, että väsyin uudelleen osa-aikaopettamisen raskauteen. Mietin työtä, jossa voin keskittyä yhteen -tai kahteen ihmiseen kerrallaan- ja käyttää supervoimiani. Siten löysin lyhytterapeutin koulutuksen ja muita aiheeseen liittyviä koulutuksia. Mahtavaa! Nyt olen palannut nuoruuteni kiinnostukseen; haluan oppia aina vain lisää ihmisen ihmeellisestä mielestä, jotta ymmärrän itseäni ja voin auttaa muita ymmärtämään itseään.

Tervetuloa Väripajaan!

Sinun ei tarvitse tietää etukäteen, millaista terapiaa tai valmennusta tarvitset tai osata kertoa tuntemuksistasi. Aloitetaan siitä, mikä juuri nyt on mielessä – ja katsotaan yhdessä, mihin suuntaan siitä lähdetään.