Mitä eroa on lyhytterapialla ja nepsy-valmennuksella?

Molemmat ovat tavoitteellista ja ratkaisukeskeistä työskentelyä, mutta niiden painopiste on hieman erilainen.

Lyhytterapiassa huomio on ennen kaikkea mielessä, tunteissa ja elämäntilanteessa. Terapiassa voidaan käsitellä esimerkiksi ahdistusta, stressiä, uupumusta, ihmissuhteisiin liittyviä vaikeuksia, elämänmuutoksia tai muita mieltä kuormittavia asioita. Työskentelyssä voidaan tarkastella omia ajatuksia, tunteita, toimintatapoja ja kokemuksia sekä etsiä uusia näkökulmia ja keinoja eteenpäin.

Nepsy-valmennuksessa painopiste on enemmän arjen sujumisessa ja konkreettisissa toimintatavoissa. Yhdessä voidaan etsiä keinoja esimerkiksi ajanhallintaan, aloittamisen vaikeuteen, keskittymiseen, toiminnanohjaukseen, kuormituksen säätelyyn tai arjen rakenteiden luomiseen.

Raja näiden välillä ei kuitenkaan ole jyrkkä. Myös nepsy-valmennuksessa voidaan puhua tunteista, itsetunnosta ja kuormituksesta, ja lyhytterapiassa voidaan käsitellä hyvin konkreettisia arjen haasteita.

Kumpi sopii minulle?

Sinun ei tarvitse osata päättää etukäteen. Voimme yhdessä pohtia, kumpi työskentelytapa vastaa paremmin juuri sinun tilanteeseesi.

Millainen terapeutti olen?

Koska olen taustaltani opettaja, minulla on myös pedagoginen ote lyhytterapiaan. Se näkyy oivalluttavana ja ohjaavana työskentelytapana.

Olen kyselevä, kannustava, innostava ja motivoiva terapeutti. Haluan ymmärtää sinua ja uskoa siihen, että sinussa on jo paljon sellaista, jonka varaan voit rakentaa.

Opettajana olen tottunut etsimään työkalupakistani sopivat välineet siihen, että toinen ihminen löytää itse oivalluksia, kokeilee ja löytää omia tapojaan toimia. Terapeuttina teen oikeastaan samaa – työkalupakki vain on erilainen.

En ajattele, että minun tehtäväni olisi antaa sinulle valmiita vastauksia tai kertoa, miten sinun pitäisi elää. Sinä olet oman elämäsi ja sinulle sopivien ratkaisujen asiantuntija. Minä olen asiantuntija auttamaan sinua löytämään, huomaamaan ja muistamaan omia voimavarojasi ja mahdollisia ratkaisuja.

Kuljen kanssasi hetken matkaa rinnakkain

Millaista on Väripajan kuvataideterapian menetelmiä käyttävä lyhytterapia?

Väripajassa yhdistyvät kaksi minulle tärkeää maailmaa: ihmisen kuunteleminen ja luovuus.

Joskus oikeat sanat löytyvät helposti. Joskus eivät. Silloin voimme lähestyä käsiteltävää asiaa myös tekemisen kautta.

Käden liike paperilla, liidun rouhea jälki, vesivärien hurmaava sekoittuminen tai saven viileys ja muovautuvuus voivat avata ajatuksille aivan toisenlaisen reitin. Kuvan tai materiaalin avulla voi joskus huomata jotakin sellaista, mille ei vielä löydy sanoja.

Sinun ei tarvitse osata piirtää tai olla lainkaan taiteellinen. Tarkoitus ei ole tehdä taidetta, vaan tutkia ja oivaltaa.

Kuvataideterapian menetelmät eivät ole minulle irrallinen lisäpalikka. Minulla on vuosikymmenten kokemus kuvataiteen materiaaleista, tekemisestä, kokeilemisesta, havainnoinnista ja luovuuden ohjaamisesta. Siksi osaan käyttää niitä luontevasti myös terapeuttisen työskentelyn välineinä.

Joskus helpottaa, kun puhuu. Joskus helpottaa, kun tekee jotain käsillään. Joskus molemmilla. Itse esimerkiksi neulon vimmaisesti aina, kun olen hermostunut tai stressaantunut. Käsillä tekeminen voi auttaa myös minua pysähtymään ja jäsentämään ajatuksia.

Mitä apua kuvataiteesta on terapiassa?

Lyhytterapia on nimensä mukaisesti lyhytkestoista ja samalla tavoitteellista ja tulevaisuuteen suuntaavaa. Joskus sanat voivat kuitenkin olla jumissa ja aikaa kuluu niiden etsimiseen.

Silloin voimme ottaa avuksi esimerkiksi Tarvekortit-pakan. Kauniiden kuvien yhteydessä on erilaisia tarpeita kuvaavia sanoja. Kortteja selaillessa voi yhtäkkiä huomata itsestään jotakin sellaista, mitä on ehkä ajatellutkin, mutta ei ole osannut vielä sanoittaa.

Kuvataideterapian menetelmiä voidaan käyttää myös silloin, kun tunteet ovat niin suuria, etteivät sanat tunnu riittävän. Tai silloin, kun tunteet ovat niin piilossa, että ne löytyvät vasta esimerkiksi rapsuteltaessa vahakerroksia paperista.

Joskus yksi ainoa viiva keskellä paperia voi olla kokonainen maailma ja kertoa jotakin olennaista.

Kuvataiteen käyttö terapiassa ei siis tarkoita vain taidekuvien katselua tai musteläiskien tuijottamista – vaikka toki niitäkin voidaan käyttää. Kyse on siitä, että joskus ajatuksia, tunteita ja kokemuksia voi lähestyä myös kuvan, värin, materiaalin ja tekemisen kautta.

Mitä opettaja tekee terapiassa??

Rakastan uuden oppimista ja siksi olen rakastanut myös uuden oppimisen mahdollistamista muille. Yli 30 vuoden aikana olen opettanut kuvataidetta ja kädentaitoja monen ikäisille ihmisille.

Ajattelen, että minun tehtäväni opettajana ei ole tehdä toisen puolesta. Voin näyttää, mitä materiaaleilla voi tehdä, antaa työkaluja, ideoita ja rohkaisua – mutta se, mitä toinen niillä tekee, on hänen omaansa.

Tätä ajattelua voin hyvin soveltaa myös lyhytterapiaan. En ole Väripajassa opettamassa sinulle, miten sinun pitäisi toimia. Haluan auttaa sinua löytämään oman tapasi.

Opettajana olen oppinut yhden asian, josta on minulle paljon hyötyä terapeuttina: valmiiden vastausten antaminen ei aina auta. Joskus paljon tärkeämpää on auttaa toista löytämään vastaus itse.

Opettaminen on muuttunut vuosikymmenten aikana ja muuttunut myös raskaammaksi. Koska suhtauduin työhöni intohimoisesti ja tunnollisesti, väsyin. Siksi lähdin uudelle polulle – ja olen siitä onnellinen.

Miksi Väripaja on värikäs?

Elän ja hengitän värejä. Rakastan ja himoitsen värejä. Tarvitsen värejä ympärilleni ja päälleni.

Kun aloin suunnitella Väripajan tilaa, värit olivat oikeastaan itsestäänselvyys.

Väripaja sijaitsee vuonna 1975 rakennetussa talossa, jossa alkuperäiset värit ovat hämmästyttävän hyvin säilyneet. Tilassa oli jo valmiiksi tummaa turkoosia, limetin vihreää ja kirkkaan keltaista. Yhdellä seinällä on alkuperäinen maisematapetti. Poimin siitä lempeän oranssin ja käytin sitä huoneen seinissä. Aikaisemmin seinät olivat pölyisen tekstiilitapetin peitossa. Kun ankea tapetti lähti ja seinät saivat tasoitteen pintaansa, tila suorastaan houkutteli maalaamaan ne oransseiksi.

Niinpä Väripajasta tuli värikäs.

Siellä ei ole mitään hillittyä. Vaikka olen kuullut, että terapeutin työhuoneen pitäisi olla hillitty, halusin tehdä tästä tilasta jotain ihan muuta. Halusin siitä virkistävän, elinvoimaisen ja inspiroivan. Paikan, jossa on lupa olla oma itsensä.

Näin ainakin itse koen. Mutta tule joskus katsomaan ja tunnustelemaan, millaisia tuntemuksia Väripajan värit sinussa herättävät.